Navetan tuotantoon vaikuttaa usea tekijä, mutta sitä rajoittaa usein vain yksi tai muutama keskeinen asia, joita kutsutaan tällöin minimitekijöiksi. Näiden tekijöiden merkitystä selittää Liebigin minimilaki: tuotanto määräytyy sen tekijän mukaan, jota on suhteessa vähiten. Osa muistaa vastaavan ns. vesisaavivertauksena. Saavissa pysyy vettä tasan yhtä paljon, mikä on saavin pystylaudoituksen lyhimmän laudan pituus.
Nautayrittäjältä edellytetään biologian, talouden ja johtamisen osaamista: on ymmärrettävä märehtijän ruuansulatusta ja ruokintaa, tehtävä oikea-aikaisia päätöksiä rehuntuotannossa ja eläinten hyvinvoinnissa sekä kannettava vastuuta pitkälle tulevaisuuteen ulottuvista jalostusvalinnoista. Samalla on kestettävä taloudellista epävarmuutta ja tilakoon kasvaessa osattava myös johtaa ihmisiä.
Ei siis ole ihme, että minimitekijöille voidaan sokeutua. Suositeltavaa olisi, että vastuuta eri asioista jaettaisiin osaamisen mukaan! Johdettavaa riittää ja hoidettavana on tilan ohella myös tavalliset perheen asiat. Kaikkien alojen ammattilaisuus on mahdotonta ja oma ajankäyttö tai terveys ovat minimitekijöitä nekin.
Navetassa yksi yleisimmistä minimitekijöistä on ruokinta, jota on syytä seurata jatkuvasti. Eläinten saaman ravinnon määrä ja laatu vaikuttavat suoraan tuotantoon. Jos rehu sisältää liian vähän esimerkiksi energiaa, valkuaista tai kivennäisaineita, eläinten kasvu hidastuu ja maidontuotanto vähenee. Pelkkä suuri rehumäärä ei siis riitä, jos laatu on heikkoa.
Ruokintaan liittyvä keskeinen tekijä on tietysti myös vesi. Eläimet tarvitsevat jatkuvasti riittävästi puhdasta juomavettä, vaikka Suomen oloissa tämä ei monestikaan ole ongelmana.
Eläinten heikko terveys on myös merkittävä minimitekijä. Sairaudet, loiset ja esimerkiksi sorkkavaivat heikentävät hyvinvointia ja vähentävät eläinten tuottavuutta. Terve eläin käyttää energiansa tuotantoon, kun sairas eläin käyttää sen paranemiseen.
Mistä sairaus sitten johtuu? Luonnollisesti syitä on monia, mutta erityisen tärkeää on tarkastella navetan olosuhteita. Esimerkiksi ilmanvaihto, lämpötila sekä parsipetien ja käytävämattojen kunto vaikuttavat suoraan eläinten hyvinvointiin. Huono ilmanlaatu tai liiallinen kosteus voivat aiheuttaa hengitystiesairauksia, lypsyrobotin väärät säädöt utaretulehduksia. Liian kuuma tai kylmä ympäristö puolestaan aiheuttaa stressiä, mikä vähentää tuotantoa. Tilat ja eläintiheys ovat myös tärkeitä. Liian ahtaissa ja pimeissä oloissa eläimet stressaantuvat ja sairastuvat herkemmin.
Myös hoidon laadulla ja päivittäisillä navetan työvaiheilla on valtava merkitys. Osaava hoitaja huomaa ajoissa eläinten ongelmat ja pystyy reagoimaan niihin nopeasti. Työvaiheissa voi olla taas tekijöittäin isoja eroja. Isäntä tekee jonkun työn 5 minuutissa, emäntä 10 minuutissa ja karjanhoitaja 15 minuutissa. Mikä niistä on oikein ja voisiko nämä yhdenmukaistaa paremmalla ohjeistuksella?
Yhteenvetona voi todeta, että navetan tuotanto riippuu monien tekijöiden yhteisvaikutuksesta, mutta usein yksi heikko tekijä rajoittaa koko tuotantoa. Siksi on tärkeää tunnistaa ja korjata nämä, jotta tuotanto voi olla mahdollisimman taloudellista ja kestävää.
Mikä on teidän navettanne minimitekijä?
Jutun on kirjoittanut F Tekniikan toimitusjohtaja Jorma Lähetkangas ja se on julkaistu Nauta-lehdessä 3/26.
