Ari ja Katariina Kangas tuottavat maitoa Kauhajoella Kankaan Maito Oy:n tilalla. Viisi vuotta sitten tehtiin kerralla hyppy 30 lehmän parsinavetasta kahden lypsyrobotin ja 145 lehmän karjaan. Pihatto valmistui ripeässä tahdissa vuonna 2019 ja automaattilypsyyn valikoitui kaksi GEA:n Monobox-robottia. Viime vuonna tila yhtiöitettiin osakeyhtiöksi. Isäntäpari vaikuttaa edelleen tyytyväisiltä ratkaisuihinsa. ”Perusajatuksena on tuottaa maitoa kustannustehokkaasti”, Ari Kangas summaa.
Investointivaiheessa vain perusasiat
Kahteen osastoon jaetun pihaton keskellä on ruokintapöytä. 1-robotin osastossa lehmät ovat alkulypsykauden ajan, siellä siemennetään ja tehdään tiineystarkastukset. ”Suunnilleen siinä kohtaa kun eläin on tiine, se siirtyy 2-robotille, ja tulee taas aikanaan poikimaan 1-robotille”, Katariina selittää. Tällä puolella ovat myös poikimakarsinat.
Navettaa suunniteltiin huolella: isäntäpari laskee käyneensä tutustumassa 50 navettaan ennen oman aloittamista. ”Mietittiin myös mallia, jossa olisi kaksi sivuruokintapöytää, mutta päädyttiin keskipöytään”, Ari toteaa.
Investointivaiheessa navettaan ei haluttu tehdä mitään ”ylimääräistä”, vain välttämätön, ja katsoa miten tuotanto lähtee pyörimään. ”Sen jälkeen pihaton varustelua on täydennetty, esimerkiksi toinen lantarobotti ja ritilämatot hankittiin viime vuonna, samoin puhaltimet asennettiin lopputalvesta”, isäntäpari kertoo.
Ruokinta perustuu appeeseen, jossa on säilörehun lisäksi omaa viljaa, rypsiä, kivennäisiä ja soodaa. Rehut tehdään kokonaan itse omilla koneilla, sekin kustannustehokasta. Apevaunu toimii samalla kuivituksen apuna hiehojen pihatolla: vaunuun asennetulla puhaltimella makuualueet pystytään kuivittamaan rakennuksen ulkopuolelta.
Robottivertailu kallistui GEA:n hyväksi
Myös Suomen lypsyrobottimerkit vertailtiin huolella läpi investointia suunnitellessa. Merkiksi valikoitui meillä hiukan harvinaisempi GEA. ”Lähinnä lypsyrobotin ominaisuudet ja hinta ratkaisivat”, kertoo Ari.
Kahdella robotilla on yhteinen syöttöyksikkö, joka annostelee kummallekin pesuaineet ja vedinkaston, muutoin ne ovat itsenäisiä yksiköitä. GEA:n erikoisuus on neljänneskohtainen lypsy: kone lypsää esimerkiksi soluttavan tai verestävän neljänneksen erikseen, ja kolmen muun neljänneksen maito saadaan tankkiin.
”Robotit ovat olleet todella toimivia, esimerkiksi viime vuonna oli yksi ainoa huoltokäynnin vaativa vika”, Ari kertoo. Lähimmät huoltopisteet sijaitsevat Ilmajoella ja Honkajoella.
”Toki tässä on iso osansa sillä, että olen itse oppinut aika hyvin jo kuulostelemaan mahdollisia ongelmia ja puuttumaan niihin aikaisessa vaiheessa”, Ari huomauttaa. ”Kaikenlaiset pikkujutut pystyy hoitamaan itse, kun saa puhelinapua. Huollosta neuvovat kyllä aina mielellään.”
Normaali huoltokäynti roboteille tehdään kolmen kuukauden välein. ”Vuosihuollossa ei kuitenkaan välttämättä huomaa kaikkea, joten on tärkeää että itsekin on tarkkaavainen ja pitää huolta roboteista”, Ari pohtii.
Myös robottien kustannuksia seurataan. ”Hyvin maltillisilla huolto-, pesuaine ja sähkökuluilla on selvitty”, Ari kuittaa.
Käymme robottikopissa seuraamassa lypsyn kulkua. Iso suomenkielinen näyttö kertoo koko ajan, missä mennään. ”Lomittajat ovat myös kiitelleet, että tämä on tosi helppokäyttöinen ja esimerkiksi lypsylle haettavat löytyvät helposti”, Ari kertoo.
Lypsimien käsin kiinnitys tarvittaessa on GEA:ssa mahdollista, se onnistuu helposti robotin takana olevasta montusta.
Robotin lypsämän meijerimaidon määrä kiinnostaa aina. Kankaan Maidosta meni meijeriin viime vuonna maitoa 1 419 000 litraa, ja viimeisten 6 kk lukema on tällä hetkellä 772 900 litraa. ”Todennäköisesti siis ylitetään tänä vuonna 1,5 miljoonan litran raja, joka on ollut tavoitekin”, Ari toteaa.
Hyviä ratkaisuja
Kulkiessamme pihatossa tilat vaikuttavat väljiltä ja tunnelma on rauhallinen. Tilan määrään Ari ja Katariina ovatkin tyytyväisiä. ”Portteja on sen verran, että esimerkiksi eläimen haku lypsylle on helppoa vaikka yksin”, Katariina kertoo. Molemmissa roboteissa on takakierrot. Parsissa olevat Finnlacton vesipedit ovat nekin osoittautuneet hyväksi valinnaksi.
Vasikoiden yksilökarsinat on sijoiteltu heti poikimakarsinoiden taakse, ja niissä on nostettavat takaseinät jotka avautuvat poikimakarsinaan. ”Seinää vain nostetaan hiukan ja vasikan voi työntää karsinaan”, Katariina kertoo.
Eräs idea, joka tarttui mukaan tutustumiskäynniltä, oli laittaa hoitokarsinaan pehkupohjan puolelle pari lukkopartta. ”Jos tarvitsee vaikka isompaa vasikan vetoapua, tai on muusta syystä saatava lehmä tukevasti kiinni, se onnistuu helposti”, Ari kertoo.
Kankaan Maidon lehmät laiduntavat, asia joka ei välttämättä ole arkipäivää monellakaan isolla robottitilalla. Ari ja Katariina kuitenkin pitävät laiduntamista itsestäänselvyytenä, joka muun muassa parantaa sorkkaterveyttä.
Tavoitteena tuottoisa ja kestävä karja
Toimiston tietokoneen näytöltä seurataan karjan vointia ja tuotannon sujumista päivittäin. Katariina kertoo katsovansa lähinnä eläinten hoitoon liittyviä tunnuslukuja, Ari taas seuraa enemmän robotin toimintaa, kuten kiinnitysaikoja, pesuja, soluja ja virtausnopeuksia. Parhaat päivämaidot pyörivät 76 kilon tietämissä, virtausnopeus on keskimäärin melkein 3.
Investoinnin jälkeen tavoitteena oli ennen kaikkea nostaa tuotosta. ”Kyllä se 12 000 EKM-kilon keskituotos on tavoite, siihen pitää päästä. Nyt viimeisten 12 kk tuotos on 11 513 EKM”, Katariina tarkistaa näytöltä tuotoslukuja.
Myös karjan kestävyys on investoinnin jälkeen ollut tukevasti nousussa. Satatonnareita on saatu neljä, joista kolme tällä hetkellä lypsyssä. 50-tonnareita oli nopealla laskulla 18. Keskipoikimakerta 3,1 on varsin mallikas näin isoon karjaan. Viisi kertaa tai useammin poikineita lehmiä on tällä hetkellä 30.
”Nyt on ollut jo varaa karsiakin eläinainesta kunnolla, kun on mennyt hyvin ja eläimet ovat kestäneet”, Ari pohtii. Tilalta on myyty yksi sonni VG:lle, VH Fiini. ”Jos satatonnarin saaminen karjaan on saavutus, niin kyllähän se sonnin myynti keinosiemennykselle vasta saavutus onkin”, Katariina naurahtaa.
