”Voinko luottaa siihen, että eläimet tulevat lypsetyksi ja hoidetuiksi vähintäänkin yhtä hyvin kuin ne itse lypsäisin ja hoitaisin?”
”Jos vaihdamme robottimerkkiä, muuttuuko raportointi ja kuinka paljon?”
Näitä asioita varmasti jokainen uuteen lypsytekniikkaan siirtyvä miettii ennen lopullista ostopäätöstä. Vaikka mikään teknologia ei voita huippuunsa kehittynyttä karjasilmää, täytyy hyväksyä se tosiasia, että teknologian kehittyessä koko lypsyprosessi tehostuu.
Eläimet ja varsinkin lehmät rakastavat rutiineja. Se, että jokainen lypsytapahtuma on kopio toisestaan, luo eläimelle turvallisuuden tunteen jokaisella lypsyllä. Se, että jokaisella lypsykerralla tapa lypsää ja tulla lypsetyksi on samanlainen, laskee eläimen stressiä, joka omalta osaltaan vaikuttaa suuresti maitomäärään sekä utareterveyteen.
Kun teknologia kehittyy, saamme enemmän tietoa lehmistämme. Lypsyrobotti luo erilaisia raportteja ja listoja lypsytapahtumista, niiden poikkeamista ja häiriöistä, maidon laadun muutoksista sekä tietenkin utareterveydestä.
Utareterveyttä mitataan yleisimmin SCC-arvolla eli somaattisten solujen määrällä. Jokaisella lypsyrobottivalmistajalla on tarjota jonkinlainen mittari arvon tulkitsemiseen. Lypsyrobotin avulla pysyykin askeleen edellä hyvän utareterveyden ylläpidossa, koska robotti tutkii maitoa jatkuvasti. Se huomaa pienimmätkin muutokset ja nopeuttaa jo alkavan utaretulehduksen hoitoa.
Jos robotissa lisäksi on neljänneskohtainen maidon erottelu, varmistetaan se että tankkiin päätyy vaan käypää maitoa. Näin esimerkiksi yhden neljänneksen solumaidot saadaan ohjattua tankin ulkopuolelle ilman ylimääräisiä vaiheita, tai ilman että kokonaismaitomäärä merkittävästi tippuisi.
Kun lehmät saavat käydä itselleen sopivina aikoina lypsyllä, pysyvät maidon solut helpommin kurissa ja utare hyvässä kunnossa koko lypsykauden. Antamalla lypsyrobotille oikeat raamit ja asetukset lehmien lypsyyn voi varmistua, että jokainen yksilö tulee lypsetyksi sille sopivalla tavalla.
Asetusten perusteella kone määrittää lehmälle sopivan määrän lypsylupia oikealla esikäsittelyajalla ja irrotustasolla. Tällä on utareterveyden kannalta iso hyöty. Kun esikäsittelyaikaa annetaan tarpeeksi ja irrotustaso lypsyn loppuessa on juuri sopiva, on lehmä lypsetty alusta loppuun juuri kuten pitääkin eikä utaretta lypsetä kuiviin.
Lypsyn lopuksi vetimiin lisätään vedinkasto, jolloin vetimet on suojattu bakteereilta ja lialta seuraavaan lypsyyn saakka. Suurimman hyödyn vedinkastosta saa, kun osumatarkkuus vetimiin on tarkka ja kasto osuu suoraan vedinkanavaan.
Robottimerkistä riippumatta laitevalmistajan tai jälleenmyyjän tulisi aina avata laitteen toiminnan ja erilaisten asetusten merkitys asiakkaalle niin, että hän ymmärtää miten ja milloin kukin lehmä tulee lypsetyksi.
Jokainen karja on erilainen, eivätkä yhden tilan asetukset välttämättä sovi toiselle. On tärkeää selvittää, mikä on sopiva määrä lypsylupia, miten tyhjäksi utare ja neljännes lypsetään ja kuinka kauan esikäsittelyn tai stimuloinnin tulisi kestää.
Jotta tekninen laite suoriutuu parhaalla mahdollisella tavalla, myös meidän käyttäjien täytyy tehdä osamme. Hyvää karjasilmää ja huolellisuutta kemikaalien ja vedinkumien kanssa kaivataan siis myös lypsyrobotilla.
Kirjoittaja on F Tekniikan jälkimarkkinointipäällikkö Laura Mäki-Välkkilä. Kolumni on julkaistu Nauta-lehdessä 1/2026
